Robert Schuman

Tämä artikkeli kertoo ranskalaisesta poliitikosta ja yhdestä EU:n perustajasta. Robert Schuman -rakennus kertoo hänen mukaansa nimetystä rakennuksesta. Robert Schumann kertoo saksalaisesta säveltäjästä.
Robert Schuman
Ranskan pääministeri
24. marraskuuta 1947 – 26. heinäkuuta 1948
Presidentti Vincent Auriol
Edeltäjä Paul Ramadier
Seuraaja André Marie
5. syyskuuta 1948 – 11. syyskuuta 1948
Edeltäjä André Marie
Seuraaja Henri Queille
Euroopan parlamentin puhemies
1958-1960
Edeltäjä Hans Furler
Seuraaja Hans Furler
Ranskan ulkoministeri
Edeltäjä Georges Bidault
Seuraaja Georges Bidault
Ranskan oikeusministeri
Edeltäjä Emmanuel Temple
Seuraaja François Mitterrand
Henkilötiedot
Syntynyt29. kesäkuuta 1886
Luxembourg
Kuollut4. syyskuuta 1963 (77 vuotta)
Scy-Chazelles, Moselle
Ammatti asianajaja
ArvonimiKunnianarvoisa
Tiedot
Puolue Mouvement Républicain Populaire
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.robert-schuman.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK
Robert Schumanin postimerkki

Robert Schuman (29. kesäkuuta 1886 Luxemburg – 4. syyskuuta 1963 Scy-Chazelles, Moselle, Ranska) oli syntyperältään luxemburgilais- ranskalainen poliitikko.[1] Hän oli Ranskan pääministeri[2] 1947–1948. Häntä pidetään yhtenä Euroopan unionin isistä.

Schuman syntyi Luxemburgissa. Hänen vanhempansa olivat Lothringenista. Hän sai Ranskan kansalaisuuden vuonna 1919, kun Lothringenista tuli osa Ranskaa. Schumanin äidinkieli oli luxemburgin kieli ja toinen kieli saksa. Hän oppi ranskan kielen koulussa kuten kaikki luxemburgilaiset, mutta puhui ranskaa saksalaisella korostuksella. Schuman suoritti 1910 oikeustieteellisen tutkinnon Humboldtin yliopistossa Berliinissä. Hänestä tuli lakimies, ja hän palveli Saksan armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana ja oli Metzin kaupunginvaltuuston jäsen, kuten myös Katholikentagin.

Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Ranska otti takaisin Elsass–Lothringenin alueen (ranskaksi: Alsace ja Lorraine). Schuman osallistui Ranskan politiikkaan. Vuonna 1919 hänet valittiin Thionvillesta varasijalle parlamenttiin, jossa hän toimi vuoteen 1940 asti. Hän osallistui merkittävästi Lex Schumanin työstämiseen ja läpimenoon. Schuman tutki ja paljasti Lothringenin terästeollisuuden sodanjälkeisen korruption.

Vuonna 1940 Gestapo pidätti Schumanin, mutta hän pakeni 1942 ja liittyi Ranskan vastarintaliikkeeseen.

Sodan jälkeen Schuman oli yksi keskustalaisen Mouvement Républicain Populaire -puolueen perustajista. Hänestä tuli Ranskan pääministeri marraskuusta 1947 syyskuuhun 1948 ja myös ulkoministeri alkaen toisesta hallituksestaan heinäkuusta 1948 aina tammikuuhun 1953. Schuman kutsui 9. toukokuuta 1950 pitämässään puheessa Jean Monnet'n kehotuksesta saksalaiset hallitsemaan yhteisesti maiden hiilivaroja ja terästeollisuutta. Tämä muodosti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustan, josta kehittyi nykyinen Euroopan unioni. Puhe tunnetaan Schumanin julistuksena, ja 9. toukokuuta Eurooppa-päivänä.

Vuonna 1958 Schuman sai Kaarle Suuren palkinnon Aachenin kaupungin myöntämänä Euroopan idean ja rauhan edistämisestä. Brysselissä hänen mukaansa on nimetty metroasema, tori ja rautatieasema (ransk. Bruxelles-Schuman, hollanniksi: Brussel-Schuman).

Vuosituhannen vaihteessa joukko yksityishenkilöitä alkoi kerätä aineistoa Schumanin julistamiseksi autuaaksi (beatifikaatio), mikä olisi ensimmäinen askel kohti julistamista katolisen kirkon pyhimykseksi. Aiheesta keskusteltiin julkisuudessa vuonna 2004, mutta Vatikaanin kanta ei ollut kovin myönteinen.[3]

Lähteet

  • Robert Schumanille omistetut nettisivut
  • Schumanin julistus suomeksi
  • Robert Schuman julistuksen veideotallenne CECA – European NAvigator
  • Robert Schumanin säätiö
  • Metzin hiippakunnan arkistosivut Robert Schumanin tiestä pyhimykseksi (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Vivre l'Europe culturelle-sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
  • R. Schuman ja muiden Eurooppa-aatteen keskeisten henkilöiden biografiat (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet

  1. Robert Schuman Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.12.2013.
  2. Pääministerin nimike tuli käyttöön vasta Viidennen tasavallan myötä vuonna 1958. Sitä ennen tittelinä, kuten Robert Schumaninkin kohdalla, oli Neuvoston puheenjohtaja eli neuvoston presidentti.
  3. Vatican resists drive to canonise EU founder Telegraph. Viitattu 2.12.2013.


Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Robert Schuman.
Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Schuman Declaration (englanniksi)
  • n
  • k
  • m
Yleiskokous: 1952–1958
Parlamentin yleiskokous: 1958–1962
Euroopan parlamentti (nimitetty): 1962–1979
Euroopan parlamentti (valittu): 1979–
1950–1975

1950 Richard Coudenhove-Kalergi · 1951 Hendrik Brugmans · 1952 Alcide De Gasperi · 1953 Jean Monnet · 1954 Konrad Adenauer · 1956 Winston Churchill · 1957 Paul-Henri Spaak · 1958 Robert Schuman · 1959 George Marshall · 1960 Joseph Bech · 1961 Walter Hallstein · 1963 Edward Heath · 1964 Antonio Segni · 1966 Jens Otto Krag · 1967 Joseph Luns · 1969 Euroopan komissio · 1970 François Seydoux de Clausonne · 1972 Roy Jenkins · 1973 Salvador de Madariaga

1976–2000

1976 Leo Tindemans · 1977 Walter Scheel · 1978 Konstantínos Karamanlís · 1979 Emilio Colombo · 1981 Simone Veil · 1982 kuningas Juan Carlos I · 1984 Karl Carstens · 1986 Luxemburgin kansa · 1987 Henry Kissinger · 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl · 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) · 1990 Gyula Horn · 1991 Václav Havel · 1992 Jacques Delors · 1993 Felipe González · 1994 Gro Harlem Brundtland · 1995 Franz Vranitzky · 1996 kuningatar Beatrix · 1997 Roman Herzog · 1998 Bronisław Geremek · 1999 Tony Blair · 2000 Bill Clinton

2001–

2001 György Konrád · 2002 Euro-valuutta · 2003 Valéry Giscard d’Estaing · 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) · 2005 Carlo Azeglio Ciampi · 2006 Jean-Claude Juncker · 2007 Javier Solana · 2008 Angela Merkel · 2009 Andrea Riccardi · 2010 Donald Tusk · 2011 Jean-Claude Trichet · 2012 Wolfgang Schäuble · 2013 Dalia Grybauskaitė · 2014 Herman Van Rompuy · 2015 Martin Schulz · 2016 paavi Franciscus · 2017 Timothy Garton Ash · 2018 Emmanuel Macron · 2019 António Guterres · 2020 Klaus Johannis · 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala

Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Norja
  • Espanja
  • Ranska
  • BnF data
  • Saksa
  • Italia
  • Israel
  • Belgia
  • Yhdysvallat
  • Japani
  • Tšekki
  • Australia
  • Alankomaat
  • Puola
  • Vatikaani
Henkilöt
  • Alankomaat
  • Deutsche Biographie
  • Sycomore
  • Trove
Muut
  • NARA
  • SNAC
  • IdRef