Suuri Kuolan retki 1887

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tarkennus: Lähes koko artikkeli on viitteettä.

Suuri Kuolan retki 1887 oli suomalaisten tiedemiesten kesällä 1887 Kuolan niemimaan keskiosiin tekemä tutkimusretki. Retkestä teki aloitteen eläintieteilijä Johan Axel Palmén joka suunnitteli myös retken.

Retkikunnan tehtäviin kuului Kuolan niemimaan sisäosien kartoittaminen, metsänrajan kulun selvitys sekä alueen eläinmaailman, kasviston ja geologian tutkiminen. Retkikunnan rahoituksesta puolet saatiin Societas pro Fauna et Flora Fennica -seuralta ja loput Helsingin yliopistolta ja yksityishenkilöiltä.

Retken pääasiallinen tulos oli, että Kuolan niemimaa on huomattavasti vähemmän arktinen ja pohjoisvenäläinen ja paljon kiinteämmin ja luontevammin Suomen Lappiin liittyvä kuin oli luultu^[1].

Retken osanottajat

Johan Axel Palmén, eläintieteilijä ja retken johtaja
Alfred Oswald Kihlman, kasvitieteilijä, tutki metsärajan kulkua
Wilhelm Ramsay, geologi
Viktor Ferdinand Brotherus, sammalten tutkija
Reinhold Enwald, eläintieteilijä, tutki hyönteisiä ja toimi myös retkikunnan lääkärinä
Alfred Petrelius, ylioppilas, huolehti maanmittauksesta ja kartoituksesta
Gustaf Nyberg, Helsingin yliopiston eläintieteellisen museon vahtimestari, vastasi näytteiksi kerättyjen eläinten konservoinnista ja säilytyksestä
David J. Sjöstrand, merikapteeni ja Bogskärin majakkamestari, avusti käytännön tehtävissä
Mikko Ivanov, vienankarjalainen apumies

Retken vaiheet

Retkikunnan etujoukko johon kuuluivat Kihlman, Envald ja Nyberg lähti Helsingistä 11. huhtikuuta 1887 ja matkasi ensin junalla Ouluun ja sieltä hevos- ja porokyydillä Kuusamon ja Kantalahden kautta Kuolan kaupunkiin jonne he saapuivat 25. huhtikuuta 1887. Nyberg ja Envald jäivät Kuolaan kun taas Kihlman matkusti yksin Kuolan niemimaan sisäosassa sijaitsevaan Lovozeron kylään josta käsin hän teki tutkimusretkiä ja tutki alueen saamelaisten elämää.

Retkikunnan pääjoukko matkasi Kuolaan meritse Tukholman, Trondheimin ja Vardön kautta. He saapuivat Kuolan kaupunkiin kesäkuussa mutta joutuivat jäämään kaupunkiin heinäkuulle saakka koska he eivät onnistuneet hankkimaan riittävästi poroja kuljetuksia varten. Heinäkuun alussa retkikunta lähti kahtena eri ryhmänä sisämaassa sijaitsevaa Voroninskin kylään jossa Kihlman jo oleskeli. Palmén, Petrelius, Ramsay ja Sjöstrand matkasi porokyydillä sisämaahan kun taas Brotherus, Envald ja Nyberg menivät laivalla Jäämeren rannikkoa pitkin Gavrilovoon. Palménin ryhmä saapui Voroninskiin 12. heinäkuuta 1887 ja tämän jälkeen he tekivät tutkimusretkiä lähiympäristöön. Retkeläiset palasivat heinäkuun lopulla Voroninskiin.

Palménin ryhmä jakaantui nyt kolmeen ryhmään jotka matkasivat eri reittejä Ponoin kylään kartoittaen samalla alueen luontoa. Palmén ja Petrelius matkasivat veneellä kahden oppaan kanssa pitkin Ponoi-jokea saapuen syyskuun alussa Ponoihin. Kihlman ja Ramsay matkasivat porokyydillä kuuden saamelaisoppaan kanssa Jokonskin saamelaiskylään ja sieltä edelleen meritse Ponoihin jonne he tulivat 9. syyskuuta. Sjöstrand puolestaan kuljetti retkikunnan keräämän tutkimusaineiston Gavrilovoon ja matkasi sieltä laivalla Ponoihin. Jäämeren rannikkoa pitkin matkanneet Brotherus, Envald ja Nyberg lähtivät kohti Suomea elokuun lopulla matkaten ensin Litsasta laivalla Sumaan ja sieltä junalla Petroskoin ja Pietarin kautta Helsinkiin.

Ponoihin saapuneet retkikunnan jäsenet joutuivat odottamaan toista viikkoa Arkangeliin menvän höyrylaivan saapumista ja tänä aikana he tekivät useita retkiä lähiympäristöön muun muassa Orlovin majakalle. Retkikunta pääsi lähtemään Ponoista 20. syyskuuta ja he matkasivat Arkangelin kautta Vologdaan ja sieltä junalla Moskovan ja Pietarin kautta Helsinkiin jossa oltiin perillä 7. lokakuuta.

Retkikunnan tutkimustuloksia julkaistiin useissa tieteellisissä julkaisuissa ja vuonna 1890 julkaistiin myös Petreliuksen matkan aikana tekemä kartta Kuolan alueesta. Retkikunnan ottamia valokuvia ja keräämiä esineitä oli myös esillä keväällä 1888 Helsingissä pidetyssä näyttelyssä. Retkikunta kartoitti Kuolan niemimaan sisäosia ja selvitti metsänrajan kulkua alueella sekä alueen kasvillisuuta ja eläimistöä. Retkikunta otti myös paljon valokuvia matkan aikana.

Kihlman teki 1889 uuden retken Kuolan niemimaan etelä- ja itärannikolle ja vuonna 1892 hän ja Ramsay tutkivat Umpjaurin ympäristön vuorialueita. Ramsay ja Petrelius kävivät Kuolan alueella uudelleen 1891 yhdessä mineralogi Viktor Hagmanin kanssa. Ramsay teki tutkimusmatkoja Kuolan alueelle myös 1897, 1898, 1911 ja 1914.

Kirjallisuutta

Alfred Oswald Kairamo: Kuolan 1887 vuoden retkikunta ja Suomen maantieteellinen seura: matkamuistelmia ja kuvia. Mercatorin kirjapaino, Helsinki 1938
Kalevi Rikkinen: Suuri Kuolan retki 1887. Otava 1980