Samarkandin alue

Samarkandin alue
Registon-aukio Samarkandissa.
Registon-aukio Samarkandissa.
Alueen sijainti Uzbekistanin kartalla.
Alueen sijainti Uzbekistanin kartalla.
Valtio Uzbekistan
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Samarkand
Pinta-ala 16 770 km²
Väkiluku (2024) 4 208 500
Infobox OK

Samarkandin alue (uzb. Samarqand viloyati) on hallintoalue Uzbekistanin keskiosassa. Sen keskus on Samarkandin kaupunki.[1] Alueen pinta-ala on 16 770 neliökilometriä[2]. Asukasmäärä oli 4 208 500 vuonna 2024[3].

Maantiede, ilmasto ja luonto

Samarkandin alue rajoittuu lännessä ja pohjoisessa Navoiyn alueeseen, koillisessa Jizzaxin alueeseen, kaakossa Tadžikistaniin ja etelässä Qashqadaryon alueeseen. Se sijaitsee Alaivuorten länsireunalla Zarafshonjoen keskijuoksulla. Pohjoisessa ovat Nurota- ja Oqtogʻvuoret, keskiosassa idästä länteen laskeutuva Zarafshonin laakso, kaakossa Zarafshonvuoret ja loounaassa Qarnobchoʻlin aroalue. Hyötykaivannaisiin kuuluvat kulta, hopea, volframi, fluoriitti, kvartsi, kalkkikivi, graniitti, merkeli, kipsi, bentoniitti, hionta-aineet, mineraalivärit, marmori, korundi ja kivennäisvesi.[1][4]

Seudulla vallitsee kuiva mannerilmasto. Talvi on tasangolla leuto ja kesä kuuma ja kuiva. Keskilämpötila on tammikuussa –2:sta –4,8:aan ja kesällä 25,9–27,8 astetta. Vuotuinen sademäärä on 282–459 millimetriä. Sateita saadaan etupäässä talvella ja keväällä.[1][4]

Tärkein joki on Zarafshon, joka jakautuu Samarkandin luona kahdeksi haaraksi. Maatalouden keinokastelua varten on rakennettu kanavia ja Kattaqoʻrgʻonin tekojärvi. Vuorilta virtaavien purojen vesi käytetään kokonaan kasteluun.[1][4]

Luonnonvarainen kasvillisuus koostuu etupäässä ruoho-, heinä- ja suolakkokasveista. Vuorilla, Zarafshonin varsilla ja Omonqoʻtonissa Samarkandin lähellä on metsiä. Eläinkuntaan kuuluvat kettu, villisika, susi, kuhertajagaselli, karhu ja näätä.[1][4]

Hallinnollinen jako ja asutus

Vuonna 1938 perustettuun[1] alueeseen kuuluvat Samarkandin ja Kattaqoʻrgʻonin aluetasoiset kaupungit sekä 14 piirikuntaa: Bulung‘ur, Ishtixon, Jomboy, Kattaqo‘rg‘on, Narpay, Nurobod, Oqdaryo, Pastdarg‘om, Paxtachi, Payariq, Qo‘shrabot, Samarkand, Toyloq ja Urgut[5]. Muut kaupungit ovat suuruusjärjestyksessä Urgut, Oqtosh, Bulung‘ur, Juma, Chelak, Jomboy, Ishtixon, Payariq ja Nurobod[6]. Taajamia on 88, paikallisia itsehallintoalueita 1 126 ja maaseutuasutuksia 1 901[5].

Asukkaat ovat etupäässä uzbekkeja (89 %). Lisäksi on muun muassa tadžikkeja (7 %) ja venäläisiä (1 %).[7] Asutus on keinokastellulla alueella tiheää[1]. Kaupunkiväestön osuus oli 37 prosenttia vuonna 2024[8].

Historia

Samarkandin alue on asutettu noin 2 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Myöhemmin se kuului Persian Sogdianan maakuntaan, jonka pääkaupunki oli Maracanda (nykyinen Samarkand). Makedonian hallitsija Aleksanteri Suuri valloitti alueen vuonna 329 eaa. Sittemmin sen kautta kulki tärkeä kauppareitti Kiinan ja Välimeren alueen välillä. Arabit valloittivat alueen 700-luvun alussa ja väestö käännytettiin islaminuskoon. Mongolit valloittivat alueen vuonna 1220 hallitsijansa Tšingis-kaanin johdolla ja aiheuttivat suurta tuhoa. Alue kuului vuodesta 1369 lähtien mongolijohtaja Timur Lenkin valtakuntaan, ja hän teki Samarkandista valtakuntansa pääkaupungin. Tämä valtakunta heikentyi 1400-luvulla ja vuonna 1500 sen valloittivat uzbekit. Buharan kaanikunta valloitti alueen vuonna 1784 ja vuonna 1868 se joutui Buharan mukana Venäjän vaikutuspiiriin. Vuodesta 1920 lähtien alue kuului ensin Buharan neuvostotasavaltaan, kunnnes vuonna 1924 perustettiin Neuvostoliittoon kuulunut Uzbekistanin sosialistinen neuvostotasavalta.

Talous ja liikenne

Samarkandin alueen pääelinkeinot ovat maatalous ja teollisuus[1]. Viljelysmaata on 328 100 hehtaaria, josta yli puolet tuottaa viljaa ja alle neljäosa puuvillaa[2]. Lisäksi viljellään vihanneksia, perunaa, tupakkaa, hedelmiä ja rehua. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, siipikarja ja hevoset. Alueella tuotetaan myös silkkikuitua.[1]

Alueella on elintarvike-, liikenneväline-, tekstiili-, tupakka-, rakennustarvike- ja metalliteollisuutta[2]. Sähköenergiaa tuottavat useat pienehköt vesivoimalaitokset. Samarkand on vanhastaan tunnettu käsityötuotteistaan.[1]

Alueelta on maantie- ja rautatieyhteydet Taškentiin, Buharaan, Qarshiin ja Tadžikistaniin. Samarkandissa on kansainvälinen lentoasema.[1]

Kulttuuri

Samarkandissa toimii yliopisto, joukko muita korkeakouluja, Uzbekistanin tiedeakatemian osasto ja maatalouden tutkimuslaitoksia. Kulttuurilaitoksia ovat lukuisat museot, Samarkandin musiikki- ja draamateatteri, venäläinen teatteri ja Kattaqoʻrgʻonin draamateatteri.[1] Samarkand historiallisine rakennuksineen kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon[9]. Alueen muita rakennusmuistomerkkejä ovat Qalandarxonan moskeija Kattaqoʻrgʻonissa ja maalaiskylissä sijaitsevat mausoleumit[1].

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 7-zhild, s. 463–469. Toshkent: Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 2004. ISBN 5-89890-080-2.
  2. ↑ a b c Oʻzbekiston hududlarining yillik statistik toʻplami, s. 249, 254. Toshkent: Oʻzbekiston Respublikasi Davlat statistika qoʻmitasi, 2020.
  3. ↑ Doimiy aholi soni (jami) O’zbekiston Respublikasi Prezidenti huzuridagi Statistika agentligi. Viitattu 15.6.2024.
  4. ↑ a b c d Uzbekskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika, s. 477–480. Taškent: Glavnaja redaktsija Uzbekskoi sovetskoi entsiklopedii, 1981.
  5. ↑ a b Samarqand viloyatining ma’muriy-hududiy bo‘linishi Samarqand viloyati statistika boshqarmasi. Viitattu 15.6.2024.
  6. ↑ Shaharlar geografiyasi, s. 145. Toshkent: Barkamol fayz media, 2018. ISBN 978-9943-5519-4-7. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Doimiy aholi sonining milliy tarkibi (shahar / qishloq) O'zbekiston Respublikasi ochiq ma'lumotlar portali. Viitattu 15.6.2024.
  8. ↑ Hududlar bo‘yicha shahar va qishloq aholisi soni Samarqand viloyati statistika boshqarmasi. Viitattu 15.6.2024.
  9. ↑ Samarkand – Crossroad of Cultures Unesco World Heritage Convention. Viitattu 15.6.2024.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Samarkandin alue.
  • Samarkandin alueen kotisivut