Roine

Roine
Roine nähtynä Vehoniemen näkötornista heinäkuussa 2004.
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Pirkanmaa
Kunnat	Kangasala, Pälkäne
Koordinaatit	61°24′11″N, 24°04′35″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Mallasveden ja Pälkäneveden alue (35.71)
Laskujoki	Hausalon salmi Mallasveteen [1]
Järvinumero	35.713.1.001 ja 35.712.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	84,2 m [1]
Rantaviiva	195,21 km [2]
Pinta-ala	54,5872 km² [2]
Tilavuus	0,4017682 km³ [2]
Keskisyvyys	7,36 m [3]
Suurin syvyys	38,04 m [3]
Valuma-alue	2 367 km² [3]
Keskivirtaama	22 m³/s [3]
Saaria	309 [2]
Roine
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Roine on Kokemäenjoen vesistöön kuuluva kirkasvetinen järvi Pirkanmaalla lähinnä Kangasalan ja osaksi myös Pälkäneen^[4] alueella. Etelässä Roine laskee Mallasveteen, joka edelleen laskee Valkeakosken kanavan kautta Vanajaveteen. Pohjoisesta Roineeseen laskee Kaivannon kanavan kautta Längelmävesi. Yhdessä Längelmävesi, Roine ja Mallasvesi sekä Längelmäveteen laskeva Vesijärvi ja Mallasveteen laskeva Pälkänevesi muodostavat Längelmäveden reitin. Roine on raakavesilähteenä tärkeä Tampereelle,^[5] ja siitä saatava raakavesi on hyvälaatuista.^[2][1][3][6]

Roine mainitaan Zacharias Topeliuksen runossa Kesäpäivä Kangasalla ja Karl Collanin säveltämässä runossa Roineen rannalla^[7]. Ensin mainitussa kerrotaan ”Roineen armaista aalloista”.^[8]

Maantietoa

Roine, jonka pinta-ala on 5 458 hehtaaria eli 54,6 neliökilometriä, jaetaan joissakin tarkasteluissa kahteen osaan. Järven keskiosassa sijaitsee saaristossa suuret Raronsalo ja Vänninsalo, jotka jakavat järven kahdeksi järvenseläksi. Eteläinen ja pienempi järvenselkä on Tossanselkä ja pohjoispuolen järvenselällä ei ole omaa nimeä, joten siitä käytetään tässä esityksessä nimeä pohjoisosa. Viranomaistiedoissa järvenosat on käsitelty omina yksiköinään ja niiden tiedot esitetään tässäkin artikkelissa. Järvenosien välinen tarkan rajan paikka on toistaiseksi epävarma.^[9][10]

Mallasvesi ja Roine ovat tilastoissa usein yhtenä kokonaisuutena.

Pohjoisosa

Pohjoisosan pinta-ala on 4 040 hehtaaria eli 40,4 neliökilometriä. Se on 9,5 kilometriä pitkä ja 9,2 kilometriä leveä. Sen pohjoisrannasta työntyy etelään leveä ja hyvin viljelty niemi, jonka sivuille jäävät Lempiönlahti ja Talviahteenlahti. Sen koillisrantana kulkee Keisarin- ja Vehoniemenharjut sisältävä harjujakso, jonka takana aukeaa suuri Längelmävesi. Pohjoisosan selkä on laajin järven länsipuolella, mutta järvenselkä kapenee etelään päin ja Raronsalon länsipuolella se kohtaa Niittysaaren ja Hautsaaren kohdalla eteläisen Tossanselän.^[2][1]

Pohjoisosassa on laskettu olevan 173 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 383 hehtaaria, mikä on noin 8,7 % järvenosan kokonaispinta-alasta. Saarista Raronsalo (694 ha ^[3]) ja Vänninsalo (172 ha) ovat yli neliökilometrin suuruisia, 18 muuta saarta ovat yli hehtaarin suuruisia, 142 saarta ovat yli aarin ja loput 12 ovat alle aarin kokoisia. Pohjoisosan tilavuus on 342 miljoonaa kuutiometriä eli 0,342 kuutiokilometriä. Järvenosan keskisyvyys on 8,5 metriä ja suurin syvyys on 38 metriä. Sen rantaviivan pituus on 127 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 55 kilometriä.^[2][1][11]

Tossanselkä

Tossanselän pinta-ala on 1 420 hehtaaria eli 14,2 neliökilometriä. Se on 7,5 kilometriä pitkä ja 4,9 kilometriä leveä. Tossanselkä aukeaa lounais-koillis-suuntaisena ja sen koillispää sukeltaa saaristoon, jonka pohjoispuolella aukeaa pohjoisosan selkä. Tossanselän eteläpuolella sijaitsee Kivisaaren takana leveä Putkilahti. Järvenosan lounaispää päättyy Hausaloon, missä sijaitsee Mallasvesi 300 metriä leveän salmen takana.^[2][1]

Tossanselällä on laskettu olevan 136 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 83 hehtaaria, mikä on noin 5,5 % järvenosan kokonaispinta-alasta. Saarista 14 on yli hehtaarin suuruisia, 121 yli aarin ja yksi on alle aarin kokoinen. Tossanselän tilavuus on 59 miljoonaa kuutiometriä eli 0,059 kuutiokilometriä. Järvenosan keskisyvyys on 4,2 metriä ja suurin syvyys on 22,8 metriä. Sen rantaviivan pituus on 68 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 29 kilometriä.^[2][1][11]

Vesistösuhteet

Roine sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueeseen (35.7), jonka Mallasveden ja Pälkäneveden alueeseen (35.71) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 84,2 metriä mpy, mutta se vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Järven vedenpinnan korkeutta on seurattu Längelmäveden puolella olevasta asteikosta ja korkeuksista on tilastotietoa vuodesta 1911 saakka. Järven vedenpinnan keskivedenkorkeus (MH) on ollut 84,12 (N60+). Vedenpinnan keskimääräinen vuotuinen vaihtelu on ollut 65 senttimetriä. Ylin vedenkorkeus on ollut 84,88 metriä mpy. (kesäkuussa 1924) ja alin vedenkorkeus on ollut 83,46 metriä mpy. (lokakuussa 1921).^[2][1][3]

Roineen valuma-alue on laaja, 2 367 km² ^[3], koska Längelmävedestä ja Vesijärvestä virtaavat Kaivannon kanavan kautta Roineeseen Längelmäveden reitin laajat latvavedet.^[12] Suurin osa vedestä tulee Roineeseen nimenomaan Kaivannon kautta.^[13] Muut tulevat vedet ovat siihen verrattuna melko vähäisiä.^[13] Roineesta vedet jatkavat matkaansa Mallasveteen ja siitä eteenpäin Vanajaveden reitille ja Pyhäjärveen. Ennen Kaivannon kanavan rakentamista Längelmäveden pinta oli 1,5 metriä Roineen pintaa korkeammalla, mutta kanavan sulkujen petettyä järvien pinnat tasoittuivat.^[14]

Biologia

Veden laatu

Roineen vesi on kirkasta ja vain vähän rehevöitynyttä. Syanobakteerikasvustoa eli sinilevää ei ainakaan järven pohjoisosassa ole juurikaan havaittu.^[5] Kangasalan muiden järvien tilassa on vaihtelua: esimerkiksi Kirkkojärvi on varsin rehevöitynyt.^[15] Muun muassa klorofyllipitoisuuden perusteella Roine on ajoittain vain lievästi rehevä, mutta ravinnetason alhaisuuden takia järven ei kuitenkaan voida sanoa olevan rehevöitynyt ^[12]. Järven fosforipitoisuus on viime vuosina ollut talvisin melko vankasti karujen vesien raja-arvon 12 µg/l alapuolella, mutta raja on ylittynyt kesäisin.^[12]

Roineen happitaloudessa on ollut jonkin verran häiriöitä etenkin kerrosteisuuskausien loppupuolella. Pääosassa järveä happipitoisuus säilyy hyvänä, mutta erityisesti pohjassa on esiintynyt happikatoa.^[12] Happipitoisuusongelmat koskevatkin lähinnä vain pohjaa.^[12]

Roineen pohjoisosassa sijaitsevan vedenottosyvänteen veden laatua tutkii Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys. Lisäksi Pirkanmaan ympäristökeskus seuraa säännöllisesti Roineen veden laatua.^[12] Roine on yksi Kangasalan neljästä järvestä, jossa seurataan levien määrää.

Typpi- ja fosforipitoisuudet ovat pysyneet kutakuinkin samana 1960-luvulta 2000-luvulle. Samoin myös hapen määrässä ja hapen kyllästysasteessa metrin päästä pinnasta ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Veden lämpötila on kesäisin kivunnut yli 15 celsiusasteen, mutta 2000-luvun alussa se kohosi lähelle 25 astetta.^[16]

Eläimistö

Kaloista Roineessa esiintyy niin kuhaa, haukea, järvitaimenta kuin myös lahnaa ja särkeä. Erityisesti Kaivannon kanava ja sen edusta ovat suosittuja kalapaikkoja, ja niistä saakin melko hyvin kuhaa ja järvitaimenta.^[17]

Suomessakin jokirapuja tappanut rapurutto koski myös Kokemäenjoen vesistöä vuosina 1907–1914. Rutto vaikutti haitallisesti myös Roineen jokirapukantaan. Vuosina 1989–1997 Roineeseen istutettiin noin 15 000 sukukypsää täplärapua. Istutukset olivat kannattavia, sillä täplärapujen määrä on noussut.^[18]

Kalastussäädösten mukaan koko Roineen alueella on Roineen yhteistoimintakalastuskuntien vapaarajoitus. Uistelussa saa olla korkeintaan kolme vapaa lupaa kohden, ja siimassa saa olla uistimen lisäksi painokuva tai syvääjä. Alle 12-vuotialle viehekalastus Roineen lupa-alueella on maksuton.^[17]

Matkailu

Kangasala-Seura ry. kehitti 1950-luvulla Roineen Renkaaksi nimetyn matkailureitin. Kesällä 1957 järjestetty ensimmäinen retki onnistui hyvin, vaikka Kangasala-Seura jäikin hieman tappiolle. Johtokunta päätti kuitenkin 1950-luvun lopulla, ettei Roineen Renkaan matkoja järjestettäisi. Opastuksia sai silti pyydettäessä järjestää.^[19]

Roineen rannoilla on runsaasti melko vakiintunutta loma-asutusta.^[12]

Katso myös

• Luettelo Suomen sadasta suurimmasta järvestä

Lähteet

Aiheesta muualla

• Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Tutkimusraportti 160. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.10.2022).