Ritva Ahonen
Ritva Liisa Ahonen-Mäkelä (22. syyskuuta 1928 Viipuri – 9. toukokuuta 2004 Helsinki) oli suomalainen lausuntataiteilija ja näyttelijä. Hän oli Helsingin yliopiston kunniatohtori.
Henkilöhistoria ja ammattiura
Ahosen vanhemmat olivat ylimetsänhoitaja Uuno Ahonen ja Martta Häsä ja puoliso vuodesta 1962 näyttelijä Risto Mäkelä (1924–1992). Ahonen tuli ylioppilaaksi 1947 ja valmistui logonomiksi 1951, filosofian kandidaatiksi 1952 ja filosofian maisteriksi 1957. Hän toimi Teatterikorkeakoulun puheilmaisun opettajana 1954–1957 ja Helsingin yliopiston puheilmaisun lehtorina 1957–1993.[1]
Ahonen oli mukana kymmenissä Suomen Kansallisteatterin tuotannoissa, vieraili ohjaajana Lilla Teaternissa ja näytteli 1980- ja 1990-luvuilla Raivoisat Ruusut -teatterin produktioissa.[2] Näyttelijänä hänen viimeisiä töitään olivat roolit Orvokki Aution Pesärikossa ja TV 1:n Venny-sarja.[3]
Ahoselle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1980 ja hän sai Kirkon kulttuuripalkinnon vuonna 1992.
Julkaisut
- Ilo puhua, ajatuksia puheilmaisusta. SKS, 1975 (Tietolipas, ISSN 0562-6129 ; 78)
Lähteet
- ↑ Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on. Who's who in Finland. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1994, s. 32. Ahonen-Mäkelä, Ritva. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7.
- ↑ Ritva Ahonen, Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 18.12.2014.
- ↑ Kiiltomato.net luettu 11.5.2008
- Ritva Ahonen Elonetissä.
Aiheesta muualla
- Ritva Ahosen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
| ||||||||||||||||||
