Ristolan muinainen asuinpaikka

Ristolan muinainen asuinpaikka Lahdessa on eräs Suomen vanhimpia kivikautisia kohteita. Kaivauksilta löytyneiden pii-iskoksien ja –esineiden materiaali on samaa, mitä käytettiin samanaikaisen Kundan kulttuurin piirissä. Myös esineiden työstötekniikka ja muotoilu viittaavat samaan suuntaan. Jos asuinpaikka oli aikanaan Ancylusjärven rannalla, tarkentuu sen ajoitus rannansiirtymäkronologian avulla 8600–8200 eaa. ja se kuuluu siten varhaiseen mesoliittiseen kauteen. Tähän on saatu vahvistukseksi löydös palaneesta luusta, jonka radiohiiliajoitus antaa ajoitukseksi 8250–7760 eaa. (Hela-772) eli 8000 eaa.^[1].

Löydöt ovat pääsääntöisesti löytyneet Porvoonjoen laaksoon viettävältä hiekka- ja savihiesupohjaiselta peltorinteeltä ja sen yläpuolelta tielinjalta. Paikalla on tehty useita kaivauksia ja piimateriaalia on oloihimme nähden paljon. Löytöjen joukossa on muun muassa nuolenkärkiä, veitsiä ja kaapimia. Asuinpaikan viereisillä kallioilla sijaitsee kaksi syvää kalliokuoppaa, joidenka seinämistä on ilmeisesti lohkottu kvartsia työkalujen materiaaliksi ^[2].

Asukkaat

Asuinpaikan ihmiset ovat ilmeisesti lähtöisin alueelta, jossa tavataan muinaisen Kundan kulttuurin asutusta. Alue on laaja, sillä se ulottuu pohjois-etelä-suunnasta Liettuasta ja Karjalankannakselle. Lännessä se ulottuu rannikolle ja idässä Baltian ulkopuolelle. Myöskään piimateriaalit eivät tarkenna asukkaiden kotiseutua, sillä tunnistetut kaksi piimateriaalin tyyppiä voidaan löytää Kundan kulttuurin reuna-alueilta. Matkaa Ristolasta venäläiselle carboniferous-tyyppisen piin esiintymisalueelle on 500 km ja balttilaiselle cretaceous-tyyppisen piin alueille 1000 km ^[3]. Luontevinta on olettaa, että Ristolaan tultiin läheltä eli Karjalankannakselta 200 km:n päästä.

Löytöaineistosta on päätelty, että asukkaat toivat piimateriaalin mukanaan raakakivenä, puolivalmisteina tai jopa valmiina esineinä. He eivät osanneet vielä hyödyntää paikallista kivimateriaalia tehokkaasti. Kvartsilouhokseksi tulkitun 1,5 metriä syvän kalliokuopan löytyminen asuinpaikan läheltä voi olla merkki uuden materiaalin kokeilusta. Kuoppa voi olla perua myöhemmin paikalla asuneelta nuorakeraamiselta ryhmältä ^[4].

Asuinpaikan muinainen ympäristö

Luonto oli kyseisellä aikakaudella lämmennyt nopeasti jääkauden aikaisesta arktisesta ilmastosta, mutta se oli kylmempi kuin se nykyään on ^[5]. Sekä kesällä että talvella oli nykyistä kuivempaa, joten talvet olivat vähälumisia. Avonaisissa ja valoisissa metsissä kasvoivat valtapuina koivu ja mänty. Siitepölytutkimukset osoittavat, että maastossa viihtyivät kanervat ja heinät, katajat ja pihlajat. Puuttomilla saariston saarilla täyttivät variksenmarjat kallionkolot ^[6].

Salpausselän eteläpuolen ja pohjoispuolen rantoja kuvaavat parhaiten pitkät niemet ja sokkeloiset lahdet, joita rikkonainen saaristo reunusti. Useimmat nykyiset nisäkkäät vaelsivat metsissä ja makeanveden kalat ja norppa Ancylusjärvessä ^[7]. Asuinpaikka on nykyään 73 metriä merenpinnan yläpuolella, mikä johtuu jääkauden jälkeisestä maankohoamisesta. Samalla nykyinen merenranta siirtyi yli 100 kilometrin päähän kauaksi etelään ^[8].

Sijainti ja saavutettavuus

Ristola sijaitsee Helsingintien (140) ja Uudenmaankadun (167) yhdistävän Uuden Orimattilantien varrella. Asuinpaikka sijaitsee tien varressa vastapäätä ravirataa Porvoonjoen vastapuolella. Autot voidaan pysäköidä kohteen läheisyyteen. Alueella on opasteita. Asuinpaikan vieressä kalliossa, maantien ja pyörätien välissä, sijaitsee mahdollinen kvartsilouhos, joka on noin 1,5 m syvä kuoppa kalliossa. Kohde on suojattu verkkoaidalla.

Lähteet

• Hertell, Esa & Tallavaara, Miikka: High Mobility or Gift Exchange – Early Mesolithic Exotic Chipped Lithics in Southern Finland, julkaisusta: Mesolithic Interfaces: Variability in Lithic Technologies in Eastern Fennoscandia, s. 11-41. Saarijärvi: The Archaeological Society of Finland, 2011. ISBN 978-952-67594-0-1. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 4.11.2011). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Manninen, Mikael & Hertell, Esa: Few and Far between - an Archive Survey of Finnish Blade Finds, julkaisusta: Mesolithic Interfaces: Variability in Lithic Technologies in Eastern Fennoscandia, s. 113-141. Saarijärvi: The Archaeological Society of Finland, 2011. ISBN 978-952-67594-0-1. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 4.11.2011). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Vasari, Yrjö: Kasvillisuuden vaiheet, julkaisusta: Jääkaudet, toimittaja Koivisto, Marjatta, s. 186-192. Porvoo: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
• Ukkonen, Pirkko ja Mannermaa, Kristiina: Eläinkunnan paluu, julkaisusta: Jääkaudet, toimittaja Koivisto, Marjatta, s. 204-210. Porvoo: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
• Asuinpaikkakuvaus: Museoviraston tietoportaali/muinaisjäännöskuvaus 1 http://www.nba.fi/fi/tietopalvelut. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 3.11.2011.
• Asuinapikkakuvaus: Museoviraston tietoportaali/muinaisjäännöskuvaus 2 http://www.nba.fi/fi/tietopalvelut. Viitattu 3.11.2011. ^{[vanhentunut linkki]}
• Päijät-Hämeen museomatka: Ristola (Arkistoitu – Internet Archive)
• Suomen muinaispolut: Ristola (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tommi Sirviö & Meri Kajander: Holocene development of the Pennala basin with special reference to the palaeoenvironment of Meso- and Neolithic dwelling sites, Lahti–Orimattila, Southern Finland. Fennia - International Journal of Geography, 2003, 181. vsk, nro 1, s. 69-83. Helsinki: Geographical Society of Finland. ISSN 0015-0010. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 5.1.2013. (englanniksi)

Viitteet

Viitteet kirjoittajien nimillä liittyvät artikkelissa esittelyihin lähteisiin.

Aiheesta muualla

• Sirviö, Tommi & Kajander, Meri: Holocene development of the Pennala basin with special reference to the palaeoenvironment of Meso- and Neolithic dwelling sites, Lahti–Orimattila, Southern Finland, Fennia, Vol 181, No 1 (2003)
• Takala, Hannu: Lahden Ristola ja Etelä-Suomen varhaisin jääkauden jälkeinen asuttaminen. Lahti: Lahden kaupunginmuseo, 2004. ISBN 951-849-575-0.
• Takala, Hannu: The flint collection from the Ristola site in Lahti, julkaisussa: S. McCartan, R. Schulting, G. Warren & P. Woodman (eds.), Mesolithic Horizons, Papers presented at the Seventh International Confenrence on the Mesolithic in Europe, Belfast 2005, vol. 1, 31–37. Oxford and Oakville: Oxbow Books, 2009.
• Amonoo, Hannele: Maan povesta kaivetaan esihistoriamme auki. Yle Elävä arkisto. 14.3.2014.
• Muinaispolut.fi: Ajo-ohjeet ja Ristolan kartta (Arkistoitu – Internet Archive)