NHL-kausi 1952–1953 oli National Hockey Leaguen historian 36. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 70 runkosarjaottelua.[1][2] Stanley Cupin voitti Dick Irvinin valmentama Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Boston Bruinsin otteluvoitoin 4–1. Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Canadiensin kuudes ja seuran koko historian seitsemäs Stanley Cup -mestaruus.[3][4][5]
Runkosarjan piste-, maali- ja syöttöpörssin sekä Art Ross Trophyn ja Hart Trophyn voitti Detroit Red Wingsia edustanut Gordie Howe.[1][6] Howe keräsi 70 ottelussa yhteensä 95 tehopistettä, joista 49 oli maaleja ja 46 syöttöpisteitä. Pudotuspelien pistepörssin ykkönen oli puolestaan Boston Bruinsin Ed Sandford. Hän teki 11 pudotuspeliottelussa 11 tehopistettä, joista 8 oli maaleja ja 3 maaliin johtaneita syöttöjä. Parhaalle tulokkaalle myönnettävän Calder Memorial Trophyn sai New York Rangersissa pelannut Gump Worsley.[1][9]
Runkosarja
Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.
Joukkue | O | V | H | T | Pist. | + | − |
Detroit Red Wings | 70 | 36 | 16 | 18 | 90 | 222 | 133 |
Montreal Canadiens | 70 | 28 | 23 | 19 | 75 | 155 | 148 |
Boston Bruins | 70 | 28 | 29 | 13 | 69 | 152 | 172 |
Chicago Black Hawks | 70 | 27 | 28 | 15 | 69 | 169 | 175 |
Toronto Maple Leafs | 70 | 27 | 30 | 13 | 67 | 156 | 167 |
New York Rangers | 70 | 17 | 37 | 16 | 50 | 152 | 211 |
[1][2]
Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit
Pudotuspelit
[10]
Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit
NHL-palkinnot
Tähdistökentälliset
Ykköstähtikenttä | Pelipaikka | Kakkostähtikenttä |
Terry Sawchuk, Detroit Red Wings | maalivahti | Gerry McNeil, Montreal Canadiens |
Doug Harvey, Montreal Canadiens | puolustaja | Bill Gadsby, Chicago Black Hawks |
Red Kelly, Detroit Red Wings | puolustaja | Bill Quackenbush, Boston Bruins |
Fleming MacKell, Boston Bruins | keskushyökkääjä | Alex Delvecchio, Detroit Red Wings |
Ted Lindsay, Detroit Red Wings | vasen laitahyökkääjä | Bert Olmstead, Montreal Canadiens |
Gordie Howe, Detroit Red Wings | oikea laitahyökkääjä | Maurice Richard, Montreal Canadiens |
[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f 1952–53 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b 1952–1953 Standings NHL.com. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Stanley Cup No. 7 Canadiens.com. Club de hockey Canadien, Inc. Arkistoitu 18.7.2013. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Fitzpatrick, Jamie: Most Stanley Cup Wins by Team About.com. 13.6.2012. IAC/InterActiveCorp. Arkistoitu 24.4.2013. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Stanley Cup Champions CBSSports.com. 2013. CBS Interactive. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Hart Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Calder Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ 1952–53 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Prince of Wales Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Art Ross Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Fitzpatrick, Jamie: NHL Most Valuable Player: List of Hart Trophy Winners About.com. 2013. IAC/InterActiveCorp. Arkistoitu 11.5.2013. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Vezina Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
|
---|
| 1910-luku | |
---|
| 1920-luku | |
---|
| 1930-luku | |
---|
| 1940-luku | |
---|
| 1950-luku | |
---|
| 1960-luku | |
---|
| 1970-luku | |
---|
| 1980-luku | |
---|
| 1990-luku | |
---|
| 2000-luku | |
---|
| 2010-luku | |
---|
| 2020-luku | |
---|
|