Mihail Tereštšenko
 | Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Mihail Tereštšenko | |
|---|---|
| Михаи́л Тере́щенко | |
 | |
| Venäjän ulkoministeri | |
| 20. toukokuuta 1917 – 7. marraskuuta 1917 | |
| Edeltäjä | Pavel Miljukov |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. maaliskuuta 1886 Kiova, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 1. huhtikuuta 1956 (70 vuotta) Monaco |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Mihail Ivanovitš Tereštšenko (ven. Михаи́л Ива́нович Тере́щенко, ukr. Михайло Іванович Терещенко, Myh’ailo Ivanovytš Tereštšenko; 30. maaliskuuta (J: 18. maaliskuuta) 1886 Kiova – 1. huhtikuuta 1956 Monaco) oli Venäjän väliaikaisen hallituksen ulkoasiainministeri ja valtiovarainministeri 5. toukokuuta 1917 – 25. lokakuuta 1917. Tereštsenko oli myös huomattava maanomistaja, sokeritehtailija ja sijoittaja.
Mihail Tereštšenko syntyi rikkaaseen sokeritehtailijasukuun. Hän valmistui Kiovan ja Leipzigin yliopistoista. Vuonna 1910 Tereštšenko liittyi vapaamuurareihin ja hänestä tuli yhdessä Aleksandr Konovalovin, Aleksandr Kerenskin, Nikolai Nekrasovin ja Ivan Jefremovin ohella yksi Venäjän vaikutusvaltaisimmista vapaamuurareista. Tereštšenko oli myös duuman jäsen. Vaikka hän oli sitoutumaton, hän oli hyvin lähellä Venäjän edistyspuoluetta.
Vuosina 1912–1914 Mihail Tereštšenko omisti kirjapainon Pietarissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli Punaisen Ristin edustajana. Vuosina 1915–1917 hän toimi sotateollisuuskomitean puhemiehenä Kiovassa.
Tereštšenko oli samassa junassa, jossa Nikolai II luopui kruunustaan 15. maaliskuuta 1917. Helmikuun vallankumouksen jälkeen hänestä tuli väliaikaisen hallituksen talousministeri. Huhtikuussa 1917 Kerenski, Nekrasov ja Tereštšenko suunnittelivat koalitiohallitusta sosialistien kanssa. 5. huhtikuuta hänestä tuli ulkoministeri Pavel Miljukovin erotessa. Tereštšenko riitautui sotaministeri Aleksandr Verhovskin kanssa, jonka mukaan maa ei voinut jatkaa sotaa Euroopassa.
26. lokakuuta Tereštšenko pidätettiin yöllä Talvipalatsissa yhdessä muiden väliaikaishallituksen jäsenten kanssa. Heidät siirrettiin vankilaan Pietari-Paavalin linnoitukseen. Keväällä 1918 Tereštšenko vapautettiin ja hän muutti Norjan kautta Ranskaan. Tereštšenko tuki sisällissodassa Venäjän valkoista armeijaa. 1920- ja 1930-luvuilla Tereštšenko teki sijoituksia Ranskaan ja Madagaskarille.
| ||||||||||||||
