Kulttuurityöntekijäin Liitto

Kulttuurityöntekijäin Liitto
Perustettu 30. elokuuta 1972
Lakkautettu 199x
Toimiala kulttuuripolitiikka
Kotipaikka Helsinki
Toiminta-alue Suomi
Jäsenlehti Kulttuurivihkot (1973–1992)
Infobox OKNimi-testi OK
Osa artikkelisarjaa:
Työväenkulttuuri
Suomessa
Punainen lippu.
  • Historia
  • Forssan ohjelma
  • Vuoden 1905 suurlakko
  • Punakaarti
  • Yhteiskunta
Järjestöt
Puhujat
  • Eetu Salin
Arkistot
  • Kansan Arkisto
  • Viestintä
Äänenkannattajat
Aikakauslehdet
Kulttuurilehdet
  • Aikamerkki (1928–1991)
  • Tulenkantajat (1932–1939)
  • Kirjallisuuslehti (1932–1938)
  • Kulttuurivihkot (1973–)
  • Työväen Näyttämötaide
  • Työn Sävel
  • Työväen Musiikkilehti
Toimittajat
  • Kirjallisuus
Tietokirjat
  • Työväen Kalenteri (1893)
  • Vuosisadan Kynnyksellä (1898)
  • Uuden Ajan Kynnyksellä (1899)
  • Työväen Joulualbumi (1916)
  • Työväen tietokirja
  • Kiilan albumi
Kaunokirjallisuus
Kustantajat
Kirjailijat
Runous
  • Taide
Taiteilijaryhmät
Teatteri
Näytelmät
Näyttelijät ja ohjaajat
Musiikki
Säveltäjät
Kuvataiteilijat
  • Koulutus
Järjestöt
Opistot
  • n
  • k
  • m

Kulttuurityöntekijäin Liitto (KTL) oli suomalainen kulttuurialan marxilais-leniniläinen yhdistys. KTL oli keskeinen osa Suomen Kommunistisen Puolueen vähemmistön johdolla 1970- ja 1980-luvuilla toiminutta taistolaista liikettä. Liitto lopetti toimintansa 1990-luvun alussa.[1] 1970-luvun lopussa liittoon kuului noin 700 jäsentä.[2]

SKP:n taistolaisten selvästä johtoasemasta huolimatta liittoon kuului myös muita kuin kommunisteja. Liiton lehden toimituskunnan puheenjohtajana toimi muun muassa Eino S. Repo.[1] Liitolla oli jäsenyhdistyksiä suurimmilla paikkakunnilla.

KTL julkaisi Kulttuurivihkot-lehteä vuosina 1973–1992.

Rahoitus

KTL sai valtiolta tukea muun muassa lehden julkaisemiseen sekä taideleirien ja kansainvälisen toiminnan järjestämiseen. KTL:n osastoissa tehdyllä talkootyöllä oli keskeinen rooli Kulttuurivihkojen taloudessa. Osastot järjestivät muun muassa tuki-iltamia, joissa liittoon kuuluneet näyttelijät ja laulajat edistivät lehtimyyntiä esityksillään. Liiton taloudellinen tila heikkeni 1980-luvun lopussa Kulttuurivihkoista ja jäsenkadosta aiheutuneiden tappioiden vuoksi. Lehti irrotettiin liiton alaisuudesta vuonna 1992.[1]

Neuvostoliitto tuki liittoa poliittisesti ja taloudellisesti. Rahoitus välitettiin esimerkiksi Neuvostoliiton omistamien yritysten Kulttuurivihkoista ostamilla mainoksilla.[1] Toiminnanjohtaja Airi Leppänen kertoi vuonna 1992 SKP:n varapuheenjohtaja Taisto Sinisalo tuoneen kerran 1970-luvulla tukun seteleitä KTL:n toimistoon kertoen rahan olevan peräisin suoraan Moskovasta.[3] Kulttuurivihkojen avustajakunnan keskuudessa tarinaa Sinisalon rahakassista oli kerrottu vitsinä.[1]

Johto

Puheenjohtajat

Varapuheenjohtajat

Sihteerit

Lähteet

  1. a b c d e f Aleksi Ahtola: Kulttuurivihkojen 30-vuotishistoriikki. Kulttuurivihkot, 2002, nro 4-5, s. 12-15. Kulttuurivihkot 4-5/2002 (pdf).
  2. a b c Virve Raittinen: Taiteilijan oli sitouduttava. Kulttuurivihkot, 2002, nro 4-5, s. 22-24. Kulttuurivihkot 4-5/2002 (pdf).
  3. a b Hellman, Heikki: Kulttuurityöntekijäin liiton väitetään saaneen rahaa Moskovasta Helsingin Sanomat. 31.10.1992. Viitattu 21.7.2023.
Tämä järjestöön, yhdistykseen tai ei-kaupalliseen organisaatioon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.