Kulttuurityöntekijäin Liitto |
Perustettu | 30. elokuuta 1972 |
Lakkautettu | 199x |
Toimiala | kulttuuripolitiikka |
Kotipaikka | Helsinki |
Toiminta-alue | Suomi |
Jäsenlehti | Kulttuurivihkot (1973–1992) |
Infobox OKNimi-testi OK |
Osa artikkelisarjaa: |
Työväenkulttuuri Suomessa |
---|
|
- Forssan ohjelma
- Vuoden 1905 suurlakko
- Punakaarti
|
Järjestöt |
---|
| Puhujat |
---|
| Arkistot |
---|
|
|
Äänenkannattajat |
---|
| Aikakauslehdet |
---|
| Kulttuurilehdet |
---|
- Aikamerkki (1928–1991)
- Tulenkantajat (1932–1939)
- Kirjallisuuslehti (1932–1938)
- Kulttuurivihkot (1973–)
- Työväen Näyttämötaide
- Työn Sävel
- Työväen Musiikkilehti
| Toimittajat |
---|
|
|
Tietokirjat |
---|
- Työväen Kalenteri (1893)
- Vuosisadan Kynnyksellä (1898)
- Uuden Ajan Kynnyksellä (1899)
- Työväen Joulualbumi (1916)
- Työväen tietokirja
- Kiilan albumi
| Kaunokirjallisuus |
---|
| Kustantajat |
---|
| Kirjailijat |
---|
| Runous |
---|
|
|
Taiteilijaryhmät |
---|
| Teatteri |
---|
| Näytelmät |
---|
| Näyttelijät ja ohjaajat |
---|
| Musiikki |
---|
| Säveltäjät |
---|
| Kuvataiteilijat |
---|
|
|
|
|
|
Kulttuurityöntekijäin Liitto (KTL) oli suomalainen kulttuurialan marxilais-leniniläinen yhdistys. KTL oli keskeinen osa Suomen Kommunistisen Puolueen vähemmistön johdolla 1970- ja 1980-luvuilla toiminutta taistolaista liikettä. Liitto lopetti toimintansa 1990-luvun alussa.[1] 1970-luvun lopussa liittoon kuului noin 700 jäsentä.[2]
SKP:n taistolaisten selvästä johtoasemasta huolimatta liittoon kuului myös muita kuin kommunisteja. Liiton lehden toimituskunnan puheenjohtajana toimi muun muassa Eino S. Repo.[1] Liitolla oli jäsenyhdistyksiä suurimmilla paikkakunnilla.
KTL julkaisi Kulttuurivihkot-lehteä vuosina 1973–1992.
Rahoitus
KTL sai valtiolta tukea muun muassa lehden julkaisemiseen sekä taideleirien ja kansainvälisen toiminnan järjestämiseen. KTL:n osastoissa tehdyllä talkootyöllä oli keskeinen rooli Kulttuurivihkojen taloudessa. Osastot järjestivät muun muassa tuki-iltamia, joissa liittoon kuuluneet näyttelijät ja laulajat edistivät lehtimyyntiä esityksillään. Liiton taloudellinen tila heikkeni 1980-luvun lopussa Kulttuurivihkoista ja jäsenkadosta aiheutuneiden tappioiden vuoksi. Lehti irrotettiin liiton alaisuudesta vuonna 1992.[1]
Neuvostoliitto tuki liittoa poliittisesti ja taloudellisesti. Rahoitus välitettiin esimerkiksi Neuvostoliiton omistamien yritysten Kulttuurivihkoista ostamilla mainoksilla.[1] Toiminnanjohtaja Airi Leppänen kertoi vuonna 1992 SKP:n varapuheenjohtaja Taisto Sinisalo tuoneen kerran 1970-luvulla tukun seteleitä KTL:n toimistoon kertoen rahan olevan peräisin suoraan Moskovasta.[3] Kulttuurivihkojen avustajakunnan keskuudessa tarinaa Sinisalon rahakassista oli kerrottu vitsinä.[1]
Johto
Puheenjohtajat
Varapuheenjohtajat
Sihteerit
Lähteet
- ↑ a b c d e f Aleksi Ahtola: Kulttuurivihkojen 30-vuotishistoriikki. Kulttuurivihkot, 2002, nro 4-5, s. 12-15. Kulttuurivihkot 4-5/2002 (pdf).
- ↑ a b c Virve Raittinen: Taiteilijan oli sitouduttava. Kulttuurivihkot, 2002, nro 4-5, s. 22-24. Kulttuurivihkot 4-5/2002 (pdf).
- ↑ a b Hellman, Heikki: Kulttuurityöntekijäin liiton väitetään saaneen rahaa Moskovasta Helsingin Sanomat. 31.10.1992. Viitattu 21.7.2023.
Tämä järjestöön, yhdistykseen tai ei-kaupalliseen organisaatioon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.