Gallialaiset
Gallialaiset (lat. galli) olivat kelttiläisiä kieliä puhuneita kelttiheimoja, joita asui roomalaisten Galliaksi kutsumalla alueella nykyisten Ranskan, Belgian, Sveitsin, Alankomaiden, läntisen Saksan ja Pohjoisen Italian seuduilla.[1]
Suhde roomalaisiin
Gallialaiset olivat lähellä valloittaa Rooman 390 eaa. Vuoden 284 eaa. jälkeen Alppien eteläpuolella asuneet gallialaiset, insubrit, ottivat yhteen roomalaisten kanssa Keski-Italiassa, minne insubrit olivat vaeltaneet. Roomalainen siirtokunta Narbo Martius perustettiin vuonna 118 eaa. paikalle, missä nykyään sijaitsee Narbonnen kaupunki. Rooma valloitti Gallian Julius Caesarin johdolla Gallian sodassa 50-luvulla eaa., ja vuonna 52 eaa. hän tukahdutti Vercingetorixin johtaman gallialaiskapinan. Caesar surmautti kymmeniä tuhansia gallialaisia tai myi heidät orjiksi. Seuraavina vuosisatoina gallialaiset kapinoivat monta kertaa roomalaisvaltaa vastaan. Vuonna 260 Galliasta tuli yhdessä Espanjan ja Britannian kanssa itsenäinen gallialaisvaltakunta 13 vuodeksi, kunnes Rooma otti sen takaisin hallintaansa. 400-luvulla germaanit valloittavat Gallian.[1][2][3]
Kulttuuri
Gallialaiset puhuivat gallian kielen eri murteita, joista on säilynyt vain vähän kirjoituksia. Sivistyneimmät heistä tunsivat kirjoitustaidon. Pääasiallisesti gallialaiset käyttivät kreikkalaisia kirjaimia. Kun roomalaiset olivat valloittaneet Gallian, gallialaiset alkoivat käyttää latinaa kaupankäynnissä, oikeudessa ja hallinnossa, ja galliaa puhuttiin enää vain maaseudulla. Gallian latina kehittyi aikanaan ranskan kieleksi.[1][2]
Gallialaiset perustivat Galliaan useita linnoitettuja kaupunkeja ja harjoittivat kauppaa ja meriliikennettä Atlantin ja Pohjanmeren rannikoilla. Gallialaisten talot olivat usein suorakulmaisia eivätkä pyöreitä kuten kelttien talot Britanniassa. Gallialaisten käsityötaide ja uskonto oli paljolti samanlaisia kuin muillakin kelteillä. He olivat kuuluisia kupari- ja kultateoksistaan. Uskontoon ja lainkäyttöön liittyviä asioita hoitivat druidit. Jumalia lepyttääkseen gallialaiset uhrasivat ihmisiä, pääasiassa rikollisia. Caesar kutsui gallialaisten pääjumalaa Mercuriukseksi. Rooman vallan aikana Galliassa kehittyi uusi roomalaisgallialainen kulttuuri, kun gallialaiset ottivat käyttöön roomalaisia tapoja.[1][2]
Gallian heimoja
- Pääartikkeli: Luettelo gallialaisista heimoista
- Akvitaanit (Aquitani)
- Allobrogit (Allobroges)
- Ambianit (Ambiani)
- Andecavit (Andecavi)
- Arvernit (Arverni)
- Atrebaatit (Atrebates)
- Baiokassit (Baiocasses)
- Bellovakit (Bellovaci)
- Biturigit (Bituriges)
- Caletesit (Caleti)
- Heedut (Aedui)
- Helvetialaiset (Helvetii)
- Insubrit (Insubres)
- Karnuutit (Carnutes)
- Katalaunit (Catalauni)
- Mediomatrikit (Mediomatrici)
- Medulii
- Menapit (Menapii)
- Morinii
- Namnetit (Namnetes)
- Nervit (Nervii)
- Pariisit (Parisii)
- Piktonit (Pictones)
- Redonit (Redones)
- Remit (Remi)
- Santonit (Santones)
- Sekveenit (Sequani)
- Senonit (Senones)
- Svessionit (Suessiones)
- Taurinit (Taurini)
- Tolosates
- Treverit (Treveri)
- Tungrit (Tungri)
- Turonit (Turones)
- Vangiones
- Venetit (Veneti)
- Vocontii
Lähteet
- ↑ a b c d Waldman, Carl & Mason, Catherine: ”Gauls”, Encyclopedia of European Peoples, s. 286–293. Facts on File, 2006. ISBN 0-8160-4964-5.
- ↑ a b c Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 5. Rooma, s. 216-219. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09733-0.
- ↑ Gaul britannica.com.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gallialaiset Wikimedia Commonsissa
