Esko Linnavalli

Esko Linnavalli vuonna 1966 Kulttuuritalon katsomossa.

Esko Elias Linnavalli (4. syyskuuta 1941 Turku – 21. joulukuuta 1991 Helsinki) oli suomalainen muusikko ja orkesterinjohtaja. Linnavalli oli alun perin jazzpianisti mutta alkoi sen ohella toimia 1960-luvun puolessa välissä Scandia-yhtiön sovittajana ja orkesterinjohtajana. 1970-luvulla hän jatkoi RCA-levymerkin tuotantopäällikkönä. Linnavalli toimi jo 1960-luvulla Radion tanssiorkesterin kapellimestarina. Hänet valittiin vuonna 1975 perustetun Uuden Musiikin Orkesterin johtajaksi. Yhtyeen taiteellisena johtajana hän toimi kuolemaansa asti.[1] Lisäksi Linnavalli sävelsi orkesteriteoksia ja iskelmiä (Kun kello käy) sekä elokuva- ja televisiomusiikkia.[2]

Muun muassa monet Dannyn, Kirkan ja Tapani Kansan 1960- ja 1970-luvun kappaleista ovat Linnavallin sovittamia.[3]

Suomen Big Band -yhdistys, Imatra Big Band Festival ja UMO Jazz Orchestra järjestivät ensimmäisen Esko Linnavalli big band -sävellyskilpailun Imatra Big Band -festivaaleilla kesällä 2005.lähde?

Suomen Jazzliitto myönsi Linnavallille vuoden 1990 Yrjö-palkinnon.[4]

Linnavalli kuoli vaikeaan sairauteen 50-vuotiaana Helsingissä.[5] Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon.[6]

Diskografiaa

  • Esko Linnavallin joulusoitto  (RCA, 1972)
  • Esko Linnavalli sextet: Finnish Design  (RCA, 1972)
  • On the Rocks  (RCA, 1972)
  • Soitellaan! 1  (RCA, 1973)
  • Soitellaan! 2  (RCA, 1973)
  • Esko Linnavalli & New Music Orchestra: A Good Time Was Had by All  (Finnlevy, 1975)
  • Day Is Over  (Scandia, 1975)

Sävellyksiä

  • Äl’ yli päästä perhanaa (1968), elokuvamusiikki
  • Pohjantähteet (1971), elokuvamusiikki
  • Three Movements (1973), jazzsolisteille ja sinfoniaorkesterille
  • Paquite and Wayne (1974), jazzsolisteille ja sinfoniaorkesterille
  • Talkin’ with Mr. Jazz (1976), jazzorkesterille
  • Eclipse (1976), jazzorkestarille
  • Peter and the Blues (1977), jazzsolisteille ja sinfoniaorkesterille Kai Nieminen (muusikko)Kai Niemisen tekstiin[2]

Lähteet

  1. Kapellimestari Esko Linnavalli. Ammattiylpeä muusikko, jolle Umo oli elämäntyö. Helsingin Sanomat, 22.12.1991. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 15.11.2017.
  2. a b Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 4, s. 81. Helsinki 1978. ISBN 951-1-04763-9
  3. Esko Linnavallin sovitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
  4. Kotimaan toiminta: Valtakunnalliset Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto Jazz Finland. Jazzliitto. Viitattu 30.7.2018.
  5. Esko Linnavalli - Muistot Helsingin Sanomat. 21.12.1991. Viitattu 21.5.2023.
  6. Pekka Vauhkonen: Esko Linnavallin viimeinen leposija VLS - Viimeiset leposijat. 7.5.2019. Viitattu 21.5.2023.

Aiheesta muualla

  • Esko Linnavalli Elonetissä.
  • Esko Linnavalli Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
  • Linnavalli, Esko hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • ISNI
  • VIAF
Kansalliset
  • Suomi (KANTO)
Taiteenala
  • MusicBrainz
Henkilöt
  • Elonet
  • Uppslagsverket Finland