Atlantin vallankumoukset

Atlantin vallankumoukset on käsite, jolla tarkoitetaan Atlantin valtameren ympäröivien seutujen kapina- ja vallankumousaaltoa, joka tapahtui 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Käsite on yksi tärkeimmistä Atlantin historiatutkimuksessa.

• Yhdysvaltain vapaussota (1775–1783)
• Hollantilaisten isänmaallisten kapina (1785)
• Ranskan vallankumous (1789–1815)
• Haitin vallankumous (1791–1802)
• Puolan-Venäjän sota (1792)
• Kościuszkon kansannousu (1794)
• Irlannin kapina (1798)
• Espanjan kapina (1808–1814)
• Latinalaisen Amerikan itsenäisyyssodat (1808–1829)
  • Perun itsenäisyyssota (1809–1824)
  • Bolivian itsenäisyyssota (1809–1825)
  • Argentiinan itsenäisyyssota (1810–1818)
  • Meksikon vapaussota (1810–1821)
  • Chilen itsenäisyyssota (1810–1826)
  • Venezuelan itsenäisyyssota (1811–1823)
  • Ecuadorin itsenäisyyssota (1820–1822)

Vallankumousaallon syyksi on ehdotettu valistusaatetta, minkä vuoksi siirtomaat alkoivat nähdä itsensä tasavertaisina isäntämaihinsa nähden. Myös Atlantin rannikkoalueiden välinen tiheäksi kehittynyt kaupankäynti levitti aatteita vallankumouksista. Siirtomaaisäntien 1700-luvulla käymät sodat, kuten seitsenvuotinen sota, olivat lisänneet verotusta ja tulleja siirtomaissa, mikä herätti suurta vastustusta.