Algebrallinen luku

Algebrallinen luku tarkoittaa sellaista reaali- tai kompleksilukua ${\displaystyle a}$, joka on kokonaislukukertoimisen polynomin ${\displaystyle P(x)}$ nollakohta eli toteuttaa yhtälön ${\displaystyle P(a)=0}$. Polynomin

${\displaystyle P(x)=a_{n}x^{n}+a_{n-1}x^{n-1}+\dotsb +a_{1}x+a_{0}}$

aste tulee olla positiivinen, jolloin vähintään yksi kertoimista ${\displaystyle a_{k}\in \mathbb {Z} ,k=1,\dotsc ,n}$ poikkeaa nollasta. Jos vain ${\displaystyle a_{0}}$ poikkeaa nollasta, on kyseessä vakiofunktio, joka ei täytä edellä mainittua ehtoa. Yleensä algebrallinen luku on kompleksinen, mutta tietyillä ehdoilla se voi olla myös reaalinen, rationaalinen tai kokonainen.^[1]

Polynomia, jonka korkeimman asteen termin kerroin on ${\displaystyle 1}$ ja muut kertoimet ovat kokonaislukuja, kutsutaan pääpolynomiksi. Pääpolynomin nollakohtaa kutsutaan algebralliseksi kokonaisluvuksi tai kokonaiseksi algebralliseksi luvuksi.^[2][3]

Määritelmästä seuraa algebran peruslauseen mukaisesti, että polynomin nollakohdan ${\displaystyle a\in \mathbb {Z} }$ avulla voidaan päätellä sen yhden tekijän olevan binomi ${\displaystyle x-a}$. Algebralliseen lukuun voidaan liittää useita polynomeja, joissa on tämä tekijä. Sitä polynomia, jonka aste on matalin, kutsutaan minimaalipolynomiksi. Minimaalipolynomin aste on samalla algebrallisen luvun aste.^[3][4]

Voidaan todistaa, että algebrallisen luvun minimaalipolynomi on yksikäsitteinen ja että minimaalipolynomi on aina tekijänä muissa luvun polynomeissa. Lisäksi minimipolynomi on aina jaoton. Samaan polynomiin liittyvät algebralliset luvut ovat toistensa konjugaatteja.^[5]

Johdanto

Merkintä

Algebrallisten lukujen joukkoa merkitään joskus ${\displaystyle \mathbb {A} }$ tai ${\displaystyle {\overline {\mathbb {Q} }}}$. Niitä kompleksilukuja, jotka eivät ole algebrallisia lukuja eli ${\displaystyle \mathbb {C} \smallsetminus \mathbb {A} }$, kutsutaan transkendenttiluvuiksi.^[1]

Algebrallinen yhtälö

Algebrallisen yhtälön juuret ovat algebrallisia lukuja. Algebrallinen yhtälö muodostetaan laskettaessa polynomin nollakohtia

${\displaystyle P(x)=0}$

eli

${\displaystyle a_{n}x^{n}+a_{n-1}x^{n-1}+\dotsb +a_{1}x+a_{0}=0,}$

missä ${\displaystyle a_{k}\in \mathbb {Z} ,k=0,\dotsc ,n.}$ Joskus yhtälön ensimmäisen termin kerroin ${\displaystyle a_{0}(\neq 0)}$ jaetaan molemmista puolista pois, jolloin saadaan pääpolynomin yhtälö

${\displaystyle x^{n}+b_{n-1}x^{n-1}+\dotsb +b_{1}x+b_{0}=0,}$

ja jonka kertoimet ovat rationaalilukuja ${\displaystyle b_{k}={\frac {a_{k}}{a_{n}}}\in \mathbb {Z} ,k=0,\dotsc ,n-1.}$ Koska yhtälön molemmat puolet voi kertoa luvulla ${\displaystyle c\in \mathbb {Z} (\neq 0)}$, voidaan algebrallisen yhtälön kertoimiksi sallia myös rationaaliluvut.

Esimerkkejä algebrallisista yhtälöistä ja -luvuista

Luvun voi todeta algebralliseksi, jos keksii sille rationaalilukukertoimisen polynomiyhtälön, jonka juuri luku on. Luvun asteen voi päätellä retusoimalla polynomin tekijöitä. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä lukuisasta soveltamiskentästä.

Ensimmäisen asteen luvut

Jos polynomi ${\displaystyle P(x)=ax-b}$ kerroin ${\displaystyle a=1}$, saadaan pääpolynomi. Tämän polynomin algebralliset luvut ovat kokonaislukuja, joiden aste on 1. Tällöin voidaan merkitä ${\displaystyle \mathbb {Z} \subset \mathbb {A} }$. Kaikki rationaaliluvut ovat algebrallisia lukuja, jotka toteuttavat 1. asteen polynomiyhtälön

${\displaystyle ax-b=0\Leftrightarrow x={\frac {b}{a}}.}$

Tästä nähdään, että ${\displaystyle \mathbb {Q} \subset \mathbb {A} }$.^[3]

Toisen asteen luvut

Erilaisia esimerkkejä:

• Kokonaislukujen juuriluvut ${\displaystyle {\sqrt {c}}{\text{ ja }}-{\sqrt {c}}}$ ovat pääpolynomin ${\displaystyle P(x)=x^{2}-c}$ nollakohtina toisen asteen algebrallisia kokonaislukuja, jotka ovat lisäksi toistensa konjugaatteja.
• Irrationaalinen ${\displaystyle {\frac {1}{\sqrt {2}}}}$ on toista astetta oleva algebrallinen luku, sillä se on algebrallisen yhtälön ${\displaystyle 2x^{2}-1=0}$ juuri.
• Kokonaislukukertoimisen toisen asteen polynomiyhtälön ${\displaystyle ax^{2}+bx+c}$ kaikki ratkaisut ovat algebrallisia lukuja. Joukossa on myös paljon erilaisia irrationaaliratkaisuja.
• Kultainen leikkaus on luku

${\displaystyle \phi ={\frac {1}{2}}(1+{\sqrt {5}})=1{,}61803\dots ,}$

joka on polynomin ${\displaystyle x^{2}+x-1=0\,}$ nollakohta.^[1]

• Imaginaariyksikkö ${\displaystyle i}$ on toista astetta oleva algebrallinen luku, sillä se toteuttaa yhtälön ${\displaystyle x^{2}+1=0}$.

Muita algebrallisia lukuja

• Kaikki luvut, jotka saadaan polynomin kertoimista peruslaskutoimituksilla ja n-asteisella juurenotolla, ovat algebrallisia lukuja.

• Trigonometriset funktiot, joiden argumenttina olevalla ${\displaystyle \pi }$:llä on rationaalikerroin, ovat algebrallisia lukuja. Esimerkiksi jokainen algebrallinen luku ${\displaystyle \cos(\pi /7)}$, ${\displaystyle \cos(3\pi /7)}$ ja ${\displaystyle \cos(5\pi /7)}$ on minimaalipolynomin ${\displaystyle 8x^{3}-4x^{2}-4x+1=0}$ nollakohta. Tämä tekee luvuista toistensa kolmannen asteen konjugaatteja.

• Myös luvut ${\displaystyle \tan(3\pi /16)}$, ${\displaystyle \tan(7\pi /16)}$, ${\displaystyle \tan(11\pi /16)}$ ja ${\displaystyle \tan(15\pi /16)}$ ovat minimaali- ja pääpolynomin ${\displaystyle x^{4}-4x^{3}-6x^{2}+4x+1}$ nollakohtia ja ovat toistensa neljännen asteen konjugaatteja ja algebrallisia kokonaislukuja.

Algebrallisten lukujen yleisiä ominaisuuksia

Algebralliset luvut

Voidaan myös todistaa, että kompleksiluku ${\displaystyle a+bi}$ on toisen asteen ^lähde? algebrallinen luku, jos luvut ${\displaystyle a}$ ja ${\displaystyle b}$ ovat algebrallisia. Silloin on myös liittoluku ${\displaystyle a-bi}$ algebrallinen.^[1][3]

Tiheys

Algebrallisten lukujen joukko on tiheä, jolloin kahden mielivaltaisen algebrallisen luvun välistä löytyy aina kolmas algebrallinen luku riippumatta kuinka lähellä ensin mainitut kaksi lukua olivat.^[6]

Algebrallisten lukujen mahtavuus

Algebrallisten luvut ovat numeroituvasti ääretön joukko, jonka mahtavuus on siis ${\displaystyle \aleph _{0}}$ ^[7]. Transkendenttisten lukujen mahtavuus on kuitenkin ylinumeroituvasti ääretön.^[6][8]

Lähteet

• Fuchs, Walter R.: Matematiikka. Suomentanut Mattila, Pekka. Länsi-Saksa: Kirjayhtymä, 1968.
• Majaranta, Leo: Algebrallisista ja transkendenttisista luvuista. (Pro Gradu-tutkielma). Tampere: Tampereen yliopisto, 2011. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.5.2012). ^{[vanhentunut linkki]}

Viitteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Algebrallinen luku.

• Pahikkala, J.: Kirjoituksia matematiikasta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Halko, Aapo: Joukko-oppia reaaliluvuilla